Sasha, elokuvan alussa nuori radikaali, tosi woke. Ja lopussa…Aika unohdettu. Kuten vähän koko Barbie-elokuva, jonka pinkki on haalentunut pahasti.

En ole koskaan leikkinyt Barbiella. mutta minulla oli vielä kansakoulussa äitini tekemä aika iso Kalle-nukke, jolla leikkimistä ryhdyin häpeilemään vasta kouluiässä. Joten katson olevani riittävän asiantuntemuksen omaava kirjoittamaan elokuvasta Barbie. Mutta ennenkaikkea: ensi-illan jälkeen öitä on tullut tarpeeksi, jotta elokuvaa voi some-kiihkon jälkeen katsoa sopivalta etäisyydeltä.

Aloitetaan tekemisen ammattitaidosta.  Sitä Barbiessa ehdottomasti on. Lavastus ja värimaailma jäävät vahvasti mieleen. Viittauksia eri elokuviin on niin lukuisia, että filmifriikeillä on kivaa. Tanssikohtaukset toimivat, PääBarbie on todella Barbie, viimeistä silausta myöten. Ja Ken-rukka kerää paitsi sympatioita myös ihailua musiikkinumerostaan.

Elokuva asettuu La La La ja Mamma Mia kategoriaan erinomaisesti. Ja katsojaluvut ovat tehneet mannaa elokuvateattereille –  sekä Mattelille.

Mutta, että elokuva olisi uuden feministisen elokuvakerronnan airue? Että elokuva olisi patriarkaali-vastainen. Että elokuva pilkkaisi Mattelin mies-johtoa? Matttelin, joka mainosti elokuvaa 150 miljoonalla dollarilla.

Anteeksi, mutta rajansa kaikella.

Miksi niin monelle on ollut vaikea tunnustaa, että voi tykätä myös hötöstä, jota Mattelin mainoselokuva on. Ymmärrän, että elokuva voi palauttaa  muistoja barbeilla leikkimisestä. Ja myös sen, että katsoja voi sukeltaa Barbien pinkkiin maailmaan. (Niin tapahtui minulle Mamma Mia II:n kanssa. Ensimmäiset 20 minuuttia ihmettelin katsomossa, mitä minä täällä teen. Mutta sen jälkeen täysillä mukaan. Ja minä, joka en pidä Abbasa, tanssin illalla kotona vaimoni kanssa Waterloota.)

Molempien elokuvien naisekuva oli loppujen lopuksi samanlainen. Vaalea, kaunis, nukkemainen, epäseksuaalinen – ja  pikkuisen yksinkertainen.

Monessa suhteessa takapajuisessa USA:ssa jotkut ovat vakavasti kokeneet elokuvan mollaavan miehiä. Vaikea uskoa, koska Suomessa käsittääkseni edes perus-perussuomalainen mies ei ole provosoitunut Barbiesta. Sen sijaan on vienyt tyttärensä katsomaan sitä.

Miesten mollaaminen tapahtuu muutaman vuoden vanhoilla klisheillä, joista harva mies enää hermostuu. Elokuvassa Mattelin johto kuvataan yhä hassuna ja vaarattomana kuin jo parikymmentä vuotta sitten Disney-elokuvssa puistoa tuhoava kaupunginhallitus.

Ja mielenkiintoista, miksi hyvin harva on reagoinut parodiaan feministi Sashasta, Glorian tyttärestä, joka yks´kaks kääntyy radikaalista Barbie faniksi. Onko sattumaa, että Sasha  (jonka nimi tarkoittaa ihmiskunnan puolustajaa) on nimenä alunperin kotoisin – Venäjältä.

Jumala ei olisi koskaan luonut Mattelin maailmassa Bridget Bardota.

Kuva: Warner Bros